Kuulin parin päivän varoitusajalla, että meidän Piki lähtisi viimeiselle matkalle. Piki oli sokea, lähes kuuro ja vanhuus näkyi tiettynä jäykkyytenä ja väsymyksenä. Sohvalta ei enää voinut hypätä alas, sillä ilmeisesti se tärähdys tuntui selässä. Piki sai tuntea vielä tämän kesän, ennenkuin pääsi pois ennen tämän suurempia kipuja. Se sai viettää eläkepäivänsä vanhempieni luona lellittävänä.
Mutta nyt Piki on siellä, missä aamumakkara ei lopu kesken, missä se näkee tarkasti ja kuulee pienimmätkin rasahdukset uudelleen. Siellä, missä se saa köllötellä auringossa ja kirmailla nurmella.
On ikävä.
 |
| Kaikesta huolimatta ainakun näen nämä, hymy tulee väkisin kasvoille. Tämä on vaan niin täydellinen otos. |
Kiitos kun vain olit, mitään en muuttaisi. Sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessä. Lepää rauhassa.
