Taas on aikaa kulunut viime päivityksestä... Kevään kesän aikana on sattunu ja tapahtunu. Ensinnäkin, meillä oli muutto hyvin lyhyellä varoitusajalla. Ei siinä mitään, stressasin Jaffan puolesta niin paljon ettei sen tarvinut. Kerkesin mielessäni maalailemaan kaiken maailman kauhukuvia siitä ettei toi Beasty sopeutuisi ollenkaan ja sen takia sais eroahdistuksen ja kaikkea kerran luhtitalosta kerrostaloon muutettiin ja äänet kuuluu ja blaablaa... (mulla on stressaamisen musta vyö, beware)
Ja paskat.
Ihan lunkisti toi on ollu alusta saakka, eikä mitää ongelmia yksinjäämisenkään kanssa. Meni viikko että rupes olemaan selkeesti rennompi ja toinen viikko, niin ihan kuin se olisi aina asunut tässä kämpässä.
Yritettiin vihdoinkin pyrkiä agin alkeisryhmään, ei päästy. Suoraan sanottuna vit- ketutti niin paljon. Oli tosi paljon hakijoita, ja reippaasti alle puolet pääsi vain ryhmään. He valitsivat samassa koulutusvaiheessa olevia koirakoita (alkeiskurssille), jotka hyötyisivät harjoittelukokonaisuudesta (kukapa ei). Luonnollisesti ikä ja terveydelliset seikat vaikuttivat myös. (meillä ei vielä ole esim. luustokuvia otettu) En tiedä vaikuttiko myös se, että sanoin kulkevani bussilla. Näitä alkaa aina ylianalysoimaan... Turhauttavaa on, kun itse tuntee oman koiransa ja tietää että tämä nauttisi ja antaisi kaikkensa. Tuntuu ajan haaskaukselta, että tällaisten seikkojen takia harrastus viivästyy. Noh, kun on tunkua niin on tunkua.
Ja kyllä, olen huono häviäjä. Itsellekkin tuli yllätyksenä kuinka paljon kirpaisi tuo päätös. Syksyllä haetaan uudestaan, jos ei silloinkaan nappaa, niin seuroja kyllä löytyy ja tämä tietty seura ei tiedä mitä menettää.
Kuten kuvasta näkyy, kokeiltiin Jaffan kanssa myös frisbee juttuja. Ja voi jessus ku se frisbee oli ihana asia. Turhaan meillä mitään nami palkkaa oli kun ei ne enää frisbeen jälkeen kelvannu. Noh, ne kierroksetki nousi sitten nopeemmin ku ferrari kiihtyy nollasta sataan ja välillä piti vähän rauhoitella Beastyn menoa. Lisäksi, kuten kuvasta näkyy, meillä oli varmaan maailman kälyisin frisbee, joka ei ole suunniteltu koiran kitaan. Homma lopetettiin siihen, kun tuosta frisbeestä tuli haavauma suuhun. Nyt vaan pitää hommata oikea kiekko. Jaffa osoittautui varsin kovapuruiseksi
(mikä ei yllätä), eli mitään pehmeitä kiekkoja on turha hommata. Meikäläisellä on sellanen mutu-tuntuma, että ne hajoaisi heti.
Juokseminen on meillä nyt pannassa koska nyt on niin kuuma. Koska olen laiskaperse emäntä, en halua lähteä juoksemaan yöllä mihinkään, enkä herää ennen sian pieremää juoksemisen takia. Odottelen joskos tulisi viileämpiä välipäiviä. Jaffa jo älyää, että valjaissa juostaan, mutta ongelmana on, että alussa vetää sata lasissa ja ihan täysiä ja sitten voimat loppuu kesken kaiken. Pitää jotenkin koittaa rauhoittaa sen menoa alussa, että meno olisi tasaisempaa.
Vihdoin ja viimein tämä kööri sai muuten auton! Halleluja hoosianna aamen. Nyt pystyy roudaamaan koiran ruokaa ja kulkemaan ihan eri tavalla kuin bussilla. Tähän vapauteen voisi jopa tottua.
