Närästys...

... on yksi piru. Sen huomasin tänään aamulla. 

Tähän väliin sanottakoon, että sen olen huomannut, että negatiivisista asioista kirjoittaminen esimerkiksi somessa saa monesti muut ihmiset kaatamaan kuraa aloittajan niskaan. Mietin kohtuullisen pitkän ajan kirjoitanko tästä aiheesta, mutta tällöinhän vain kannustan puhumattomuuteen ja pelkkään "puspus 💓💓" aiheisiin ja kommentteihin. Älkää käsittäkö väärin, nekin ovat aiheellisia, ettei kaikki ole niin vakavaa, mutta kun ne ovat osassa ryhmistä ainoa mitä sallitaan postattavaksi. Kun haluaisi asiallista keskustelua/kommentointia koiramaailmaan liittyen, saa sellaista hakea kissojen koirien kanssa, mikä on surullista. Pitää niin varovasti navigoida keskusteluryhmissä, ettei vaan kukaan missään nimessä suivaannu, kun ei enään osata keskustelun jaloa taitoa. (Mielessäni uusimman Koiramme-lehden artikkeli fyysisen palautteen antamisesta, josta nousi täysin kohtuuton kohu. Kirjoitan tästä varmaan ihan oman postauksen. Sen verran mehukas juttu.)

 

Anyway... Itse aiheeseen. Heräsin tänään kello 6 aamulla siihen, että Jaffalla nieleskeli ja yökki. Närästystä siis. Ei ole ensimmäinen kerta. Onneksi ei örkännyt. Päivän alkaminen oksennusten siivoamisella kuudelta aamulla ei ole meikäläisen käsitys mielekkäästä ja hyvästä aamunavauksesta. Siinä valvoessa googlasin tietysti oireet, mikä oli virhe. Sama homma koirilla niinkuin ihmisilläkin. Ihan sama mitä oireita googlailet, se on aina syöpä. Noh, googlasin ja ensimmäisenä vatsalaukun kiertymä. Hui kamala. Sehän onkin hirveen yleinen sairaus keskikokoisella villakoiralla... (Huomatkaa sarkasmi). Mutta koska pökkyrässä sitä ei aivot käy 100%:lla teholla, kerkesin huolestua ja huoli takertui jonnekkin aivojen pimeään nurkkaan. Sama huoli jatkui itsepintaisena myös yliopistolla. Siinä kun poljin luennolta kotiin, mietin, että onkohan vastassa koiranraato vai mikä. Tottakai kun oven avasin ja vastassa oli iloinen ja energinen koira, tuntee itsensä hyvin helposti idiootiksi, kun edes ajattelee moisia.

Jaffa siis söi edellisenä päivänä eri ruokaa kuin normaalisti. Beastyllä oli kupissa 400 grammaa sika-nauta jauhelihaa + lisät. Vahvasti arvelen, että se on se sika tai nauta, mikä närästää. Luuta ei saanut nimeksikään ja lisät oli normaalit. Päätin (varsin myöhään tosin) alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa niiltä päiviltä, kun Beastyä närästää. Arvelin ensin automaattisesti, että se on se sika mikä närästää, mutta Maukkaan pötköissä on sikaa broiskun ja lohen kanssa, eikä närästä. Ei varmaan se liha, vaan sen lihan määrä, mikä tässä määrää. Tai sitten ei. Pitää testailla. En ole ammatilainen näissä asioissa.

Lopuksi vielä kehaistakoon, että tänään oli todella hyvä päivä lenkkeilyn merkeissä. Jaffa kulki suurimman osan ajasta todella nätisti ja minä ylpeänä marssin menemään. Tottakai oli vielä perus hepulit ja hihnan pureskelut, mutta ei tässä vaiheessa mitään täydellisyyttä odotetakkaan.
Kun Jaffa saa hepulin, kutsun sen luokse ja Jaffan tulee luonnollisesti tulla luokse, istua ja ottaa kontakti, ennenkuin saa kehut ja luvan jatkaa matkaa. Joskus se tapahtuu saumattomasti (niinkuin tänään), joskus taas rsykkeitä on liikaa tai ne on liian voimakkaita, jotta tuolla olisi korvat mukana.Kun taas elukan pitää saaha riuhtoa hihnaa, olen aika usein huomioimatta tai sanon "nyt on taas höpöhöpö jutut", mikä auttaa. Käytetään tuota höpöhöpöä muihinkin höpöhöpö tilanteisiin, missä on selvää ,että nyt ei mene ihan niin kuin on sovittu. Tähän heti perään tunnustan, että joskus riuhtominen toimii myös palkkana, jos tottelee hyvin. Se siitä johdonmukaisuudesta...
Mutta joo... Tämä päivä antoi toivoa, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Hihnakäyttäytymistä ja sadehaalaria

Täällä eteläsuomessa talvi on kurjaa aikaa. Täällä ei ole ihania auringossa kimmeltäviä kinoksia, vaan harmaata ja niin hemmetin pimeetä. Vettä tulee taivaalta kuin esterin perseestä. Ostin vartavasten Rukan Thermal softshell takin niille kolmelle kylmälle päivälle mitä täällä sattui olemaan. Jaffa rakasti muuten silminnähden niitä lumisia päiviä, eikä kaatosade häiritse yhtään Beastyn menoa. Noh, pohjosessa takkia ainakin tarvitaan, kun sinne päästään. Eikä Beasty tuosta enää edes kasva niin paljoa, että tuo takki jäisi pieneksi. Nyt on marraskuu ja sadetakilla sekä emäntä, että koira kulkee lenkeillä (molemmilla samanväriset sadevaatteet! YEAH). Jaffalla on Rukan Protect haalari. Ja tiedän; Lahkeet on tarkoituksella puolimittaset, kun ne pitkälahkeisetkin jää varmaan ihan jokaisella villapöksyillä liian lyhyiksi. Pitäisi tilata mittatilaushaalaria joskus. Olisihan se kiva, ettei tällaisia tarvitsisi, mutta villakoirien turkki imasee kaiken veden niinkuin ihmisten hiuksetkin. Paitsi että karvaa on himpun verran enemmän. Kuivaamiseen menee vähintään puolituntia, jos kastuu kunnolla. Jos turkkia ei kuivaa näillä pituuksilla mitä Jaffallakin on, niin menee koko loppupäivä kuivumiseen + turkki menee takkuun niin paljon helpommin. Tämä tiedoksi niille, jotka eivät paini tällaisten asioiden kanssa ja jotka pyörittelevät silmiään koiran pukemiselle.

Alla on meidän jo räjähtäneestä pojasta kuvat ennen lenkkiä. Tuntuu, että pelkkä lenkkeilykin on varustelaji. 

 

Tässä olen pohdiskellut sitä, millainen hihnakäytös tuon ikäisellä (8kk) kakaralla pitäisi olla. Ei tietenkään mitään varsinaisesti pidä olla, mutta kaupungissa olisi turvallista, jos tämä apina osaisi käyttäytyä hihnassa. Välillä tämä vetää sata lasissa ja korvat jäi rappukäytävään, kun välillä taas Jaffa kulkee niin nätisti ja kuuntelee kaiken mitä sanon. Sydän oikein välkähtää noina hetkinä. Silloin kun tekisi mieli repiä hiukset päästä turhautumisen takia, koitan muistella kesää, jolloin Jaffa veti aina, kun pihalle pääsi. Kehityksenhän näkee vain, kun katsoo pitemmällä aikavälillä asioita ja sillon laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. 

Vastaan on tullut vain aikuisia koiria, jotka kävelevät nätisti. Täällä päin on paljon koiria ylipäätään ja helposti sitä luo hassun kuplan, jossa kaikki koirat muka osaavat täydellisen hihnakäytöksen ja itselle tulee "paska koiranomistaja" -syndrooma. Kyllähän sen itsekkin huomaan, että koko itsensä sättiminen on ihan turhaa, mutta silti tulee välillä sellaset fiilikset. Eihän pahimmassa murkkuiässä oleva koira vielä jaksa keskittyä samalla tavalla kuin aikuinen. Varsinkaan, kun tämä kyseinen elukka on tällainen sähköjänis ja hajujen perässä kulkija. Vai pitäisikö? Mulle on sanottu, että kyllä koiralta voi vaatia jo kohtuullisen paljon ja niin me tehdäänkin. Se on kuitenkin eri asia kuin se todellinen tekeminen ja toteutus. Pikillä ei ole ollut koskaan niin tarkkaa sen hihnakäytöksen kanssa, kerran maalla asuu. Koko lenkki voi mennä ilman yhtäkään vastaantulijaa ja lenkit ovat lähestulkoon keskellä metsää. Ei ole oikein mitään, mihin verrata (ja pitääkö sitä aina verrata johonkin?). Kait me sitten ollaan vielä "aikataulussa".

Alla on kuva lenkin jälkeen, suihkua odotellessa.

 

Nämä koulutusasiat ovat olleet mielenpäällä nyt enemmänkin, kun ensivuoden alusta olisi tarkoitus aloittaa agitreenit ja pitäisi saada vielä luoksetuloa ja kontaktia treenattua. Molemmat ovat mielestäni jo kohtuullisella tasolla, mutta vielä kaipaa hienosäätöä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa....

Lopuksi söpöilykuva onnellisesta, emännän päällä torkkuvasta Beastystä. Olenko koskaan kertonut, kuinka paljon rakastan pitkiä kuonoja? Sitä oikein tuntee kuinka esteettisyyden aalto viuhtaisee yli, kun tuollaisia metrikuonoja katselee. 😁

"Luonnonmukainen" ruokinta

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, mitä "luonnonmukainen" tarkoittaa, kun se on liitetty koiran ruokintaan. Osan mielestä se näyttäisi olevan sitä, että koira syö samaa kuin villit susiserkut, osalle se on sitä, että tietää tasantarkkaan mitä sinne kuppiin laittaa ja osalle se tarkoittaa muuta kuin tehdasruokaa. Osa on jopa pokkana väittänyt, että vegaaninen ruoka on luonnonmukainen ruokintamalli.

Meillä Jaffa syö raakaa, mikä ei varmaan yllätä tämän aiheen ja aloituksen jälkeen. Jaffa on syönyt alusta asti raakaruokaa. Mulla on usko mennyt nappulateollisuuteen niin totaalisesti, ettei meillä nappuloita paljoa popsita (plus jos haluaa parempaa nappulaa, niin raakaruoka on selvästi halvempi ja parempi vaihtoehto perusterveelle sesselle). Kasvattajalta tuli Jaffan mukana 2kg Canagania ja ne kyllä syötettiin 50-50 mallilla ja vaikutti olevan ok nappula, mutta ne Beastyn tunkit oli sellasia jöötejä että huh. (Enemmän tunkkia = vähemmän hyödynnettyä ruokaa)

Ja onhan se kivaa että koira saa sitä "luonnonmukaista" ruokaa. Mutta kun sitten siihen kuuluu ne lisät ja kun nehän ei kuulu (osan mielestä) luonnonmukaiseen ruokintaan, koska eihän ne sudetkaan syö pillereitä luonnossa. Tämä argumentti rasauttaa meikäläisen rusinat niin hemmetin nopeasti. No eihän ne sudet syö pillereitä ei, mutta meidän Jaffa ei ole sutta nähnytkään. Näihin siis törmää silloin tällöin FB:n luonnonmukaisen ruokinnan ryhmissä. Siis anteeksi mitä? Mielummin syöttää siis sitä lihaa, mutta on täysin ok, että koiralla on sinkin puutosoireita (esim. karvattomat silmänympärykset), koska pelkästä periaatteesta ei anneta sinkkilisää. Ei mene jakeluun meikäläisellä. Tai no mikäs siinä, jos jollakin on varaa syöttää koiralleen poron maksaa (ihmislaatuista, sillä eläimille suunnatuissa on yleensä muutakin seassa esim. luuta) ja D-vitamiinin saa toki silakasta, mutta sen saanti sesonkiajan ulkopuolella on vaikeaa, ellei hamstraa pakkaseen vuoden edestä. ( Tiedeuskoa ja -fundamentalismia ) Kaikkea ei voi saada lihasta. Se on harmillista, mutta se ei ole halun, tahdon tai uskon asia. Jos halutaan nipottaa asiasta vähän vielä lisää, niin koiran pitäisi itse metsästää ruokansa, sillä ei susille mitään ilmaiseksi ruokakippoon tippunut.

Myönnettäköön, että olen kuulunut tällaisiin ajattelijoihin elämäni aikana pienen hetken vuosia sitten, kun olin muistaakseni 9. luokalla. Silloin olin myös (luoja paratkoon) BARF:in kannattaja, koska se oli sitä aikaa, kun koko touhu oli kohtuullisen uutta ja tietoa oli jos jonkinmoista. Se koira ei elä pelkällä luulla, eikä koira tee juuri mitään kasvissoseilla. Onneksi se oli varsin lyhyt ja ohimenevä vaihe ja johtui tietämättömyydestä eikä periaateuskollisuudesta. Sitten sain uutta ja parempaa tietoa ja viisastuin.

Ja sitten ovat nämä hemmetin vatipäät, joiden mielestä vegaaninen ruokavalio on koiralle luonnonmukainen ruokintamalli. Ainakin tuolla nimellä sitä markkinoidaan ja se jopa uppoaa ihmisiin. Jo koko tuo lause on 100% ristiriidassa. Tämä uusi ja ilmeisesti kasvava ilmiö on todella huolestuttava. Täytin vastikään kyselyn, missä kyseltiin mitä syötän koiralleni ja mitä vaatisi, jotta tarjoaisin koiralleni vegaanista vaihtoehtoa. Tämä oli siis vakavamielinen kysey ilmeisesti uutta koirien vegaaniruokaa ajatellen. Vastasin luonnollisesti, etten antaisi sitä ikinä, sillä koira ei hyödy siitä mitään. Mielestäni vegaaninen ruokavalio koiralla menee jo eläinrääkkäyksen puolelle. Mikä osa koirasta näyttää siltä, että se soveltuu kasvisten syöntiin? (Kasvisruokaa tarjoavat eivät luultavasti ole katsoneet koiraansa kunnolla koskaan tai ottaneet selvää perusasioista) Koiran hampaat ovat erilaiset kuin lehmällä/hevosella/jne ja ruuansulatus on erilainen kuin niillä. Koiralla on suhteellisen lyhyt ruuansulatus, joka ei pilko samalla tavalla kasveja, kulmahampailla ei paljoa jauheta heinää. Kyllähän koiran omistajat, joiden koira on syönyt heinää tietää, että se tulee ulos samannäköisenä kuin se on sinne mennytkin. Marjat on eri asia. Niitä voi antaa vähän, mutta ei pelkillä marjoilla koira elä. Koira on lihansyöjä. Jälleen, se ei ole tahdon tai uskomisen asia. Ei auta vaikka kuinka mököttäisi tai polkisi jalkaa. Ne valopäät, jotka eivät voi tämän asian kanssa elää, voivat ottaa esimerkiksi kanin. Koira (tai kissa) ei tule kuuloonkaan tällaisissa tapauksissa. Kaikilla on oma näkemys ja tieto siitä, mikä omalle koiralle käy, mutta sen tiedän 100% varmasti, että kasvisruoka ei ole millekkään koiralle oikea vaihtoehto.

Anyway, se siitä vaahtoamisesta. Alla on tämänpäiväinen ateria, jonka itse ajattelen olevan "luonnonmukainen", jos nyt tuota sanaa pitää käyttää (jotenkin koko sana herättää nykyään vain negatiivisia mielleyhtymiä). Kupissä on 450g broilerin fileesuikaletta, sinkki, mölleri, islameria ja karpalorouhetta. Laskureiden tms. mukaan Jaffan pitäisi syödä 330g, mutta se on aivan liian vähän meidän Jötikälle. Oikea määrä on siinä 400g paikkeilla. Tämän päivän annos olis aika reilu, mutta upposi silti parissa minuutissa kitaan, meniköhän edes niinkään kauaa...

 Normaalisti meillä syödään Maukkaan Intoa, mutta tämä broisku oli tarjouksessa niin se lähti kaupasta mukaan. Tarkoitus olisi siirtyä Maukkaan pötköistä Kennel-Rehun pentujauhelihaan, kunhan saadaan tähän talouteen auto, sillä ne rekkojen pysähdyspaikat on meidän kannalta justiinsa ikävässä spotissa busseja ajatellen. Eikä se laatikoiden kantelu busseissa niin sanotusti paljoa napostele.

Alla meidän lisäravinneviidakko.

Maukkaan Intoa syödessä kuppiin menee vaan mölleri, sinkki ja karpalorouhe. Maukkaan pötköissä on mielestäni hyvin laitettu kaikki kohdilleen verrattuna moneen muuhun "täysravintoon". Meillä on laitettu aikaisemmin J&V lohiöljyä , mutta epäilen, että se on alkanut närästämään, joten siksi nyt mennään möllerillä. D-vitamiini tipat on sen verran tujua, että annetaan 1 tippa sunnuntaisin. Islamer on ainakin jodin takia. Karpalorouhe pitäisi olla virtsatietulehduksen ehkäisyyn, mutta tiedä sitten auttaako se todella. Pissatulehduksen jälkeen aloitettiin tuon antaminen, eikä ainakaan uusinut tai tullut uutta tulehdusta. Tiedä sitten, oliko se juuri tuo tekijä, joka edesauttaa asiaa, vai joku muu tai monen asian yhdistelmä. Eipä tuosta haittaakaan ole. Sitten kun siirrytään kokonaan "pelkkään lihaan", niin sitten tähänkin arsenaaliin tulee päivitys.

Tämä tuotesijoittelu sisältää blogiviestiä

Vain yksi sana: takkukausi.

Se on nyt sitten täällä meneillään. Jaffalla kun on vielä paksu ja pehmeä turkki, niin siinä saa sitten olla takkuja selvittämässä (lähinnä niskassa ne takut on tähän asti ollu). Niille, jotka eivät tästä tiedä, niin takkukausi alkaa, kun pentukarva alkaa vaihtumaan aikuisen karvaksi. Ja kun takku löytyy, niin se selvitetään ja koira pesuun, jonka jälkeen huolellinen kuivaus (märkä juuri luo vain lisää takkuja). Tämä siksi, että puhdas turkki on helpompi pitää takuttomana, eikä takkuja edes synny samalla tavalla kuin likaiseen turkkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän elukka on suihkussa kerran viikossa.
Eilen siis oli meidän PPP (puudelin puunauspäivä).

Lähtötilanne: räjähtänyt

Selvitin niskasta takkua hyvän tovin (lue: ikuisuudelta tuntuvan ajan).Tässä alla on joitakin tököttejä mitä meillä on nyt ollu käytössä, jos joku on kiinnostunu.

K9:n spray conditioner on meillä pikkutakkuihin tällä hetkellä, mutta tuon loputtua hommataan kyllä Chris Cristensenin Ice On Ice testiin kerran sitä on niin kehuttu. Tuo ihmisten tökötti on sitten jäätävämpiin takkuihin ja laitan sitä vaan ennen pesua.

 Nämä Isle Of Dogs shampoo ja hoitoaine on ollu tosi hyvät ainaki meidän Beastylle. Jos olisi monta koiraa jaloissa pyörimässä tai jättirotu, nii vois tulla kuitenki aika hintavaksi. Ei edes ole jäätävän voimakkaan hajuinen, niin kuin monet muut. En myöskää uskalla mitää "väriä vahvistavaa" tököttiä hommata, kun ne ei ilmeisesti kaikille karvanlaaduille käy. Sattaa muuttua väri huonommaksi. Tai näin olen ainakin lukenut.

 

 Koneena meillä on Andiksen AGC Super 2speed. Sakset on suorat Roselinet. Terät on Ceramic Edge nro 30, jota voin muuten lämpimästi suositella. Varsinkin jos on vähän hitaampi trimmaaja niin kuin minä. Kuumenee paljon hitaammin kuin perusterä. Nro 10 Ultra Edge, joka sitten kuumenee miten kuumenee. Tassuterä löytyy sekä nro 4 perusterä, joka on tarkoitettu vartalon ajelemiseen, kun Jaffa tulee joskus olemaan lyhyemmässä turkissa. 

Valmis

 

Jos tällä viikon vetelis menemään. Kokonaisaika mikä tässä rumbassa meni oli n. 2-2,5h. Johtuu lähinnä siitä, etten ole mikään nopea trimmaamaan, ainakaan vielä. Jaffakin vielä opettelee paikalla pysymistä. Aika hyvin se nyt osasi jo olla. (Käytiin kylläkin reilu tunnin reipas lenkki ennen tätä rumbaa, joten sillä on varmaan se suurin vaikutus käytökseen)
Tämä takkukausi on meikäläisellekkin uusi juttu, sillä Piki on aina ollut lyhyessä turkissa ja sen turkin laatu on paljon karheampaa, joten takkukausi oli aika olematon silloin aikanaan. Eiköhän tästä selvitä kunnialla.

Vesikoira

Käytiin suosikki lenkkireitti jälleen. Älysin lähteä sellaiseen aikaan, ettei muita tullut vastaan. #petoonirti 

Ainoa reitti kohtuullisen matkan päässä, missä tuo yksi saa päästellä vapaana höyryjä. Ja kyllä se juoksikin.

Omaehtoinen mäkitreeni

Meidän taliaivon mielestä lokakuu on hyvä aika pulikoida. Mikäs siinä kerran ei aivan uimaan asti mennyt. Pesuunhan tuo koira olisi kotona mennyt muutenkin.

Nyt huomaa, että Jaffa haistelee hajuja aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Hormonit alkaa kohta hyrräämään. Ainahan tuo on ollut kova nuuhkimaan kaikenmaailman hajuja, mutta nyt se kulkee selkeästi jotakin hajuvanoja pitkin. Pitäis kokeilla mitä tämä tuumaisi verijäljestä....

Vähän erilainen manikyyri

Varmaan ainakin jokainen pienemmän (ja miksei isommankin) koiran omistaja tietää ritilät, joita ulko-ovien eteen laitetaan etenkin kerrostaloissa. Niiden ritilöiden väliin sujahtaa näppärästi pienempi jalka. Meidän Jaffalla on sellaset bear clawit, että tassu ei sinne mene, mutta sai noin kuukausi sitten ulkoa tullessa repäistyä koko kynnen yhdellä riuhtaisulla irti. Koko kynnellä tarkoitan nyt sananmukaisesti koko kynttä, ytimiä myöten. Jaffa rupesi aristamaan toista etujalkaa, kun päästiin portaat ylös meidän kerrokseen. Luulin, että se löi sen johonkin, mutta kun aloin tunnustella tassua, niin yhtäkkiä käsi oli ihan veressä. Kysyin vielä ääneen tolta koiralta että kävikö pahasti. Sit ku näin sen veren käsissä, niin silmät lautasina ja suu ammollaa möläytin niin, että naapuritki kuuli "TAIS NÄKÖJÄÄ SATTUA" ja kiireen vilkkaan sisälle joku tuppo tassuun laittamaan. Meikäläisellä polvet tutisi siihen malliin tuossa vaiheessa. Voin muuten sanoa et mitkään tuppopatentit ei oo pysyny paria minuuttia kauempaa, vaikka niitä käärisi kainaloon saakka. Jos jollakin on hyviä vinkkejä niin kertokaa toki.
En tiedä mikä kansainvälinen eläinten sairastelupäivä sillon oli, mutta jokainen eläinlääkäriasema oli täynnä kun rupesin soitteleen. Meikäläinenhän on tunnettu siitä, että vetäsen paniikit siitäkin, jos toi elukka röyhtäseekin väärin, puhumattakaan tuosta äksidentistä. Toinen oli selvästi kipeä ja välillä piti Jaffan itkeäkin. Vuoto oli tyrehtyny sen verran, että kuolemanhätää ei sillä sekunnilla ollut, niin saatiin aika iltapäivälle ja sinne asti pystyttiin odottelemaan. Aamen taasen vakuutukselle, sillä reissu maksoi pari sataa (plus Jaffalla oli ollut vain vähän aikaisemmin virtsatietulehdus, jota näytettiin ellillä). Koira tutkittiin rauhoittavien voimalla ja mukaan lähti kahden viikon antibiootit ja kipulääkkeet. Ohjeena oli suihkutella tassua vedellä, mutta ei saanut kääriä mihinkään.
Nyt kuukauden päästä kaikki ok. Kynnen tynkä kasvanut vähäsen takaisin.
En tiedä mitä tästä kokemuksesta nyt oppi... Ei ehkä muuta kuin että shit happens.
Jaffa oli aika tuubassa rauhoittavien aikana. Välillä näytti siltä, ettei toi Beasty oikee tienny missä maassa sitä oltiin. Oli huvittavaa kateltavaa.